tiistai 23. lokakuuta 2012

Maailman paras levy, osa 2: Bic Runga: Birds (2005)

Tämä taitaa olla Internetin syytä. En muista miksi joskus viime syksynä (siis 2008) satuin eksymään jollekin sivulle, jossa viitattiin mielenkiintoiseen uusiseelantilaiseen naislaulajaan, ja sieltä hänen myspace-sivuilleen, joilla saattoi kuunnella näytteitä hänen tuotannostaan. Bic Rungan levyjä ei ensi hätään Suomesta löytynyt, mutta kas, rakkaani oli juuri lähdössä käymään Lontoossa, ja sieltä hän toi tuliaisiksi tämän levyn, joka on viihtynyt soittimessani säännöllisin väliajoin siitä asti.

Bic Rungan musiikkia voisi kuvailla vaikkapa ”maalailevaksi”, mutta paletti ei ole mitenkään kirkuvan värinen, eivätkä pensselinvedot kovin leveitä. Sovitukset ovat ilmavia, usein pianovetoisia, mutta musiikki on kuitenkin koko ajan kiinni maassa ja hetkessä. Ja hauskaa on, että vaikka ketä tahansa artistia yleensä voi kuvailla vertailemalla muihin, niin Bic Runga ei oikein taivu luokitteluun. Siihen on yksi syy hänen äänensä, joka joskus kuulostaa miltei lapsenomaiselta, mutta toisaalta taas jotenkin kaiken nähneeltä (tai ehkä sanoneelta?)

Jossakin vaiheessa totesin tämän olevan maailman paras pimeiden, sateisten syysiltojen levy, mutta se toimikin sitten kesällä yhtä hyvin. Ja vaikka tämä on juuri sellainen kokonaisuus, jota mielellään soittaa illan viimeisenä levynä ennenkuin sulkee silmänsä, niin se toimii yhtä hyvin aurinkoisen aamukahvin soundtrackina. Ehkä en soittaisi tätä nousuhumalaisissa bileissä – mutta sellaisiin tilanteisiin onkin olemassa toinen, ihan omanlaisensa suosikkilevystö.

Yksi hyvän levyn mitta on se, että on vaikeaa nimetä suosikkikappaleitansa – ja ”Birds” on juuri sellainen levy. Minun suosikkejani tällä hetkellä ovat aloitus ”Captured”, joka kiteyttää juuri sen maalailevuuden ja ”atmosfäärisyyden”, jota äsken yritin kuvailla, ja ”That´s All Right”, jokoa on hieman nopeatempoisempi ja iloisempi vaikka samalla kaihoisa, mutta ensi kuuntelukerralla esiin voi nousta joku toinen kappale. Itse asiassa vain kevyt rallatus ”No Crying No More” ei oikein sovi korvaani, mutta muu levy onkin sitten sitä itseänsä.

Jälkihuomautus: Tämän levyn innoittamana hankin hänen kaksi vanhempaa albumiaan - jotka olivat ihan OK mutta eivät loistavia - ja odotin innokkaana mahdollista jatkoa. Häneltä onkin hiljattain ilmestynyt uusi levy, "Belle" - mutta siitä en ensikuulemalta pitänyt lainkaan. Nämä muut albumit ovat ehkä hieman popimpia kuin "Birds", mutta ero ei kyllä ole kovin suuri. Jostakin syystä tietyt levyt vain iskevät lujemmin kuin toiset...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti