sunnuntai 27. syyskuuta 2009

59. Tom Waits: Heartattack & Vine (1980): Rujon romantiikan peruskurssi

Joskus 80-luvun alkupuolella satuin lyhyen ajan sisään hankkimaan muutamia sellaisia levyjä, joilta löytyi ko. artistien tekemiä versioita erään T. Waitsin lauluista, etunenässä ruotsalaisen Dan Hylanderin iki-ihana ”Natten är gryende”, joka oli alkuperäiseltä nimeltään ”Jersey Girl”. Se oli niin hieno esitys, että oli pakko päästä lähteille, ja muistaakseni Kanelta Turusta löysin sitten tämän levyn, joka on kuulunut levyhyllyn perusvarustukseen siitä lähtien.

Waitsin pitkällä uralla tämä taitaa olla eräänlainen käännekohta – tässä hänen 70-lukulainen spurgujazzsointinsa huipentuu kohdaten samalla esiin pyrkivän 80-luvulta lähtien hänen musiikkiaan leimanneen kulmikkuuden ja rosoisuuden, ja minusta nimenomaan tämä yhdistelmä tuottaa parhaimman lopputuloksen.

Levyn aloittava nimikappale on karhealla poljennollaan airut tulevasta, mutta vielä tässä vaiheessa kokonaisesitys on hallinnassa (josta lukija voi päätellä, etten ole varauksettomasti diggaillut kaikkia hänen myöhempiä levyjään...), ja toinen raita, instrumentaali ”In Shades” on yksi cooleimmista kuulemistani esityksistä. Kuka sen sanoikaan - joskus vain on pakko käyttää aurinkolaseja päivällä, vaikka aurinko ei paistaisikaan (tai silmiin koskisi).

Yhdeksästä raidasta (aah – vanha kunnon 40 minuutin LP...) neljä on balladia pianoineen ja jousineen; jokainen niistä on vähintään hyvä – B-puolen ”On The Nickel” ja ”Ruby´s Arms” jopa erittäin hyviä – mutta juuri tuo ”Jersey Girl” on loistava. Persoonallinen laulu, fraseeraus ja ajoitus, komppi joka toimii kuin ajoitus, kuin rakkaimman hengähdys iholla... koskaan ei ”sha-la-la...” ole soinut uskottavammin kuin tässä kertosäkeessä.

Kuolematonta kamaa... hellän karhea käsittely, rujon romantiikan peruskurssi, jotakin nasevaa laukoakseni. Tom Waitsin tuotanto ei siis aina ole soittolistallani päällimmäisenä, mutta tämä levy toimii – ja hänen laulujensa voimasta kertoo sekin, miten paljon niitä ovat versioineet hyvinkin erilaiset artistit läpi vuosien.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti