27. Ufo: Lights Out (1977): Heviklassikon prototyyppi

Ufo on pitkän ja värikkään taipaleensa aikana kantanut enemmän kuin kortensa siihen kekoon, joka koostuu hevibändien typeristä ja/tai itsetuhoisista tempauksista, viinanhuuruisista tappeluista jäsenten katoamisiin kesken kiertueiden ja niin edelleen, ja esim. käsitys hevistä seksistisenä sovinistimusiikkina voisi olla peräisin vaikkapa katsauksesta tämän orkesterin levynkansiin.

Kaiken tämän keskellä bändi on kuitenkin onnistunut tekemään välillä hämmentävän komeaa musiikkia, varsinkin silloin kuin kitaravelho mutta vaikea persoona Michael Schenker oli mukana ja hyvällä tuulella, ja ainakin kerran tätä komeutta syntyi koko älppärillinen. Vajaaseen neljäänkymmeneen minuuttiin mahtuu koko kirjo armottomasta paahdosta syvänsinisiin balladisäveliin, ja kaiken kruunaa laulusolisti Phil Moggin ääni, joka ensin saattaa vaikuttaa hieman profiilittomalta, mutta joka pitemmän päälle paljastaa aikamoisen skaalan sinisävyjä – ja ennen kaikkea soi pakottomasti genrestä riippumatta.

Sitä hevimpää puolta edustavat esimerkiksi nimikappale ja ”Electric Phase”, joissa kuitenkin on kunnon sävelmät ja 70-luvuun tapaan ilmavasti rullaava komppi, mutta vielä parempia ovat levyn hieman toisenlaiset esitykset; ”Love To Love” on suurisuuntaisempi rakennelma, jossa kevyen ja raskaan dynamiikka puree hienosti, kun taas ”Alone Again Or”, levyn ainoa lainakappale, alunperin Loven 1960-luvulla tekemä, on silkkaa poppia. Levyn helmi on ”Try Me”, balladi joka on kuin yksin juhlista kotiin kävelemisen soundtrack.

Tämä levy on itse asiassa jonkinlainen heviklassikon prototyyppi – raskas mutta ilmava, ronskin tunteellinen, runttaa ja rutistaa mutta osaa myös hyväillä. Juuri näihin vuosiin, 70-luvun loppuun, osui myös esim. Thin Lizzyn kultakausi, ja komeaa musiikkia tekivät myös silloin entiset Deep Purple-miehet eri kokoonpanoissa, vähemmän tunnetuista nimistä puhumattakaan – mutta juuri armon vuonna 1977 muiden yläpuolella taisi leijua tämänlainen tuntematon lentävä objekti...