En muista kuka tätä levyä aikoinaan kehui (Soundissa tietysti), mutta sen muistan, että se sattui silmiini edesmenneessä Levymyynnissä Turussa (sellaisia levyvalikoimia ei nykyisin enää löydä... nyyh), ja koska tunsin olevani varoissani poimin sen sieltä mukaani. Siihen aikaa, reippaana opiskelijana, minulla oli kohtuullisen hyvin aikaa kuunnella musiikkia vaikka yökaudet läpeensä jos se sattui huvittamaan, ja tämä levy sopi varsin hyvin juuri yöllisiin tunnelmiin.
Tätä voisi kehua klassiseksi poplevyksi sikäli, että tyylien kirjo on viehättävän monipuolinen. Jonkinlainen yleismääritelmä voisi olla jazzsävyinen viihde, mutta yksi kohokohdista on säkkipillivetoinen nopea versio Jimmy McCarthyn ”Ride On”-biisistä, joka tunnetaan ehkä paremmin Christy Mooren folkversiona. Toisaalta täältä löytyy myös esityksiä, jotka tuovat mieleen teatterin maailman, ja ”ihan tavallista poppia”. Ja vaikka Maryn ääni on ilmiselvän irlantilainen, tämä ei ole mitään ns ”irkkumusiikkia”, vaan pikemminkin yleismaailmallista – kelttitunnelmien ja Amerikan lisäksi äänimaailma käväisee ainakin Ranskanmaalla.
Parhaiten Maryn ääni pääsee oikeuksiinsa kun tausta on hillitympi; esim jousitaustainen balladi ”Fifteen Only” nostattaa ihokarvat pystyyn, ja samantyyppisiä tunnelmia tarjoaa ”AWOL” – joka sekin kertoo ulkopuolelle ja/tai huonoille teille joutumisesta. Itse asiassa suurin osa lauluista sivuaa sentyyppisiä teemoja – mutta Mary Coughlan voisi minun puolestani laulaa vaikka kauppalistaa (puhelinluettelo oli jo varattu...) ja lopputulos olisi vähintään hyvä.
Käännöskirjallisuuden kurimuksesta
6 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti